Kartanon pihapiiri on 1820-luvun pietarilaista empire-tyyliä samoin kuin kaikki kartanon jäljellä olevat rakennuksetkin. Avonaisen, rakennuksilla rajatun pihapiirin muodostavat hallitseva vihreä päärakennus ja punaiset sivurakennukset. Kartanon rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan. Päärakennuksen toisella puolella avautuu kartanon puutarha, jonka puusto ja muoto ovat 1880-luvulta. Pihaa hallitsevan kuusen on istuttanut presidentti Kyösti Kallio museon kymmenvuotisjuhlissa vuonna 1938.

Punainen aittarakennus ja holvatut kellarit
Aittarakennus ruokakelloineen on rakennettu 1820-luvun lopulla flyygelirakennukseksi vihreälle päärakennukselle. 1700-luvulla samalla kohdalla kellareiden päällä on sijainnut kartanon olutpanimorakennus, joka on purettu 1820-luvun alussa. Aitan keskiosassaon näyttelytila, muutoin aitta on säilytyskäytössä.

1700-luvun puolivälissä rakennetut olut- ja talouskellarit ovat alkuaan olleet keltaisen päärakennuksen ja kellareiden päällä sijainneen panimrakennuksen kellareina. Kellarit muodostavat tunnelin, koska 1820-luvulla kellareihin on rakennettu uloskäynti vihreän päärakennuksen käyttöön.

Ajokaluvaja eli ratasliiteri
Kartanon 1880-luvulla rakennettuun ajokaluvajaan on sijoitettu kartanon vaunut ja itähämäläistä maatalousesineistöä. Luhankalaisella kirkkoveneellä on soudettu Tainionvirtaa pitkin presidentti Relanderia museon vihkijäisissä vuonna 1929. Luonnonharvinaisuus - pahkuramänty on kasvanut Hartolan Nokan kylässä.

Tuulimylly
Viljan jauhatukseen käytetty jalkamylly-tyypinen varvasmylly on rakennettu 1840-luvulla Putkijärvellä Ruulin tilalla, josta mylly on siirretty vuonna 1966 nykyiselle paikalleen museoalueella.

Vanha Koskipää
Keltainen, vanhempi päärakennus 1700-luvun puolivälistä on jäänyt kartanon ala-taloksi. Rakennuksen omistaa Hartolan kunta. Rakennuksen runko on kustavilais-tyylinen, mutta ulkoasu on muutettu 1800-luvun alussa empire-tyyliseksi. Rakennuksessa on ollut mansardikatto ja punaiseksi maalattu pystylautavuoraus. Talon on ilmeisesti rakennuttanut kornetti Otto Tandefelt (1692-1757). 1920-luvun lopulta vuoteen 1971 talon omisti piirieläinlääkäri A. Hårdh Hartolan kunta osti kiinteistön v. 1973. Rakennuksessa toimii kesäisin kuvataidenäyttely.

Jokiranta
Hartolan kunnan omistama entinen suojeluskuntatalo on rakennettu Koskipään kartanon navetan kohdalle v. 1921. Talo toimii nykyään juhlien ja tilaisuuksien pitopaikkana. Talo on varattavissa Hartolan kunnantalon neuvonnasta. Jokirannan kohdalta Tainionvirran ylittää riippusilta, joka on rakennettu 1930-luvulla.

Niemen tila
Itä-Hämeen Museoyhdistys myi v. 1929 Koskipään kartanoon kuuluneen Niemen tilan perustetulle Itä-Hämeen Esikuva- ja Kokeilutilan kannatusyhdistykselle malli- ja koetilaksi. Tilalla toimi koetila vuodesta 1932 aina 1970-luvun lopuun. Sen jälkeen tila oli vuokralla Hartolan opistolla eli nykyisellä Itä-Hämeen opistolla vuoteen 1996. Koetilan kannatusyhdistyksen sääntöjen mukaan koetoiminnan loputtua sen omaisuus siirtyy takaisin Museoyhdistykselle.

Vuonna 1994 koetoiminta tilalla oli loppunut ja yhditykseen kuului 3 henkilöjäsentä. Henkilöjäsenet päättivät purkaa yhdistyksen ja siirtää sen jäljelle jääneen varallisuuden Museoyhdistykselle eli käytännössä Niemen tilan rakennuksineen. Niemen tilalla sijaitsee työmiehen asuinrakennus, lato ja sauna. Tilan pellot 10 hehtaaria ja rakennukset on vuokrattu yksityiselle.

Meijerialue
Itä-Hämeen museo hankki kesällä 2001 omistukseensa entisen Hartolan osuus meijerialueen rakennuksineen. Alueelle on tarkoitus sijoittaa museon säilytys- ja konservointitilat sekä toimisto- ja näyttelytiloja.

Museon varsinaiset esillä olevat kokoelmat säilyvät Koskipään kartanon rakennuksissa, joissa museo on toiminut vuodesta 1928. Hartolan meijerialue sijaitsee puolen kilometrin päässä Koskipäästä Tainionvirran vastarannalla.

Alueella on vanha meijerirakennus vuodelta 1921, jonka yhteydessä on 1980-luvun alussa valmistunut maidon vastaanottohalli. Meijerirakennus kunostetaan säilytystiloiksi ja vastaanottohalli näyttely- ja yleisötilaksi. Entiseen lämpökeskukseen kunnostetaan myös näyttelytiloja. Konttorirakennus säilyy toimisto- ja arkistokäytössä. Autotallirakennukseen sijoitetaan maatalouteen liittyvää esineistöä ja rakennustarvikeiden säilytystiloja. Alueella oleva automiesten entinen asuinrakennus säilytetään asuntokäytössä.

Museon tarkoituksena on edetä hitaasti kiiruhtaen muutostöissä. Eli muutoksia alueella tehdään resurssien sallimissa rajoissa. Meijerin alueen ilmeen muokkaaminen museokäyttöön vienee noin kymmenisen vuotta. Alueen hankinta maksoi museota ylläpitävälle Itä-Hämeen Museoyhdistykselle markoissa 1.8 miljoonaa. Korjaus- ja muutoskustannukkset tulevet olemaan noin 400.000 euroa.

Hankituilla tiloilla Itä-Hämeen museon tilantarve on turvattu useammaksi kymmeneksi vuodeksi. Eli hankinta mahdollistaa tilojen osalta museotoimen jatkamisen ja esineistön säilyttämisen tuleville sukupolville.